Go to front page
Precedents

27.6.1991

Precedents

Full text of the decisions published on the Supreme Court website and in the Yearbook since 1980. For the years 1926–1979, only the title or index text is visible.

KKO:1991:100

Keywords
Tappo, Tappelu, Kuolemantuottamus, Rikokseen osallisuus
Year of case
1991
Date of Issue
Register number
R 90/212
Archival record
2202
Date of presentation

A, B ja C olivat päättäneet ampua E:tä kostoksi polveen ja D, joka tiesi suunnitelmasta, kuljetti heidät autollaan ampumapaikalle. D:n odottaessa autossa A ja B ampuivat E:tä jalkaan ja C tämän jälkeen yllättäen kolme laukausta E:n päähän. Teon salatakseen A, B ja D hukuttivat kuolleeksi luulemansa E:n. Ruumiinavauksessa E:n peruskuolinsyyksi todettiin pään ampumavammat ja välittömäksi kuolinsyyksi hukkuminen. A ja B tuomittiin yksin teoin tehdyistä törkeästä pahoinpitelystä ja tappelusta sekä kuolemantuottamuksesta, C yksin teoin tehdyistä taposta ja tappelusta ja D avunannosta yksin teoin tehtyihin törkeisiin pahoinpitelyihin ja tappeluihin sekä kuolemantuottamuksesta.

RL 21 luku 2 § 1 momRL 21 luku 6 § 1 momRL 21 luku 8 §RL 21 luku 9 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Pirkkalan kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on kihlakunnanoikeudessa lausunut muun ohella, että B:llä ja C:llä oli ollut 17.8.1988 ravintolassa Tampereella riitaa E:n kanssa. Riita oli johtunut siitä, että B:lle oli annettu poliisin toimesta rangaistusvaatimus teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla E:n ja B:n aikaisemmin samana iltana tapahtuneen yhteenoton yhteydessä. Tästä syystä C, B ja A olivat päättäneet antaa E:lle opetuksen ampumalla E:tä polveen. Tämän asian he olivat kertoneet myös autonkuljettajakseen pyytämälleen D:lle.

Tässä tarkoituksessa he olivat lähteneet C:n asunnolta hakemaan Arminus-merkkistä 22-kaliiberista rullarevolveria ja siihen kuuluvia patruunoita. A oli mennyt edellä asuntoon hakemaan asetta, jottei E olisi nähnyt kyseisen aseen hakemista. Pian tämän jälkeen olivat C, A, B ja D lähteneet D:n kuljettamalla C:n käytössä olleella Hondamerkkisellä henkilöautolla antamaan mukana olleelle E:lle opetusta kertoen E:lle, että lähdettäisiin viinanhakumatkalle. Matkalla A oli ladannut aseen.

C:n asunnolta he olivat ajaneet Pirkkalan puolelle Sääksjärvi-Toivio-tiellä sijaitsevalle tien levennykselle. Täällä autosta olivat nousseet E:n lisäksi A, B ja C. Ensimmäiseksi edellä mainitulla Arminus-merkkisellä 22-kaliiberisella rullarevolverilla E:tä oli ampunut A kahdesti kohden jalkoja, jolloin ensimmäinen luoti oli lävistänyt puntin osumatta jalkaan ja toinen luodeista oli osunut vasempaan polveen sisäpuolelle, jolloin E oli kaatunut maahan. Tämän jälkeen A oli antanut aseen B:lle, joka oli ampunut E:tä jalkoihin luodin lävistäessä vasemman säären. Sen jälkeen B oli antanut aseen C:lle, joka oli ampunut aseella kolmesti kohti E:n päätä. Näistä laukauksista kaksi oli osunut otsaan ja yksi vasemmalta sivulta vasemman korvalehden läpi korvan taa. Tällöin E oli jäänyt elottoman näköisenä makaamaan maahan.

Tämän jälkeen A, B, C ja D olivat poistuneet paikalta autolla, mutta palanneet takaisin hetken jälkeen siirtämään E:tä näkyviltä pois tieltä. Heidän palatessaan E:n luokse oli E vielä liikuttanut kättään. C ja A olivat siirtäneet E:n tiensuusta sivummalle piiloon. B oli tällöin päättänyt, että kuolleeksi luullun E:n ruumis tulisi kätkeä järveen, jota varten he olivat lähteneet hakemaan jätesäkkejä, mutta olivat löytäneet ainoastaan C:n asunnolta päiväpeitteen, johon E oli kääritty. Sen jälkeen A, B ja D olivat yhdessä nostaneet E:n auton tavaratilaan. Tämän jälkeen D oli ajanut auton Tampereelle Peltolammin uimarannalle, jossa A, B ja D olivat nostaneet E:n auton tavarasäilöstä rannalla olevaan pelastusveneeseen, jonka jälkeen A ja D olivat käyneet pelastusveneellä pudottamassa E:n järveen.

Ruumiinavauslausunnon mukaan E:n päähän oli ammuttu kolme laukausta, joista kaksi oli ammuttu edestä viistosti oikealta otsaan ja yksi oli ammuttu suunnilleen suoraan vasemmalta sivulta vasemman korvalehden läpi korvan taa. Luodit olivat jääneet kallon sisään ja ne olivat aiheuttaneet kallonmurtumia sekä aivoruhjeita. Keuhkojen piileväanalyysin perusteella E oli hengittänyt vettä. Ruumiinavauslausunnon mukaan E:n välitön kuolinsyy oli ollut hukkuminen. Erittäin merkittävinä kuolemaan vaikuttaneina tekijöinä olivat lisäksi olleet pään kolme ampumavammaa, jotka erittäin todennäköisesti olisivat jo sinänsä aiheuttaneet kuoleman, minkä vuoksi nämä vammat oli merkitty peruskuolinsyyksi. Hukkuminen oli siten ollut lähinnä kuolemaa nopeuttanut tapahtuma.

C, A, B ja D olivat edellä kuvatulla menettelyllään tahallaan surmanneet E:n. Koska surmaaminen oli tapahtunut kostoksi ja erityistä raakuutta ja julmuutta osoittaen, surmaamista oli huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä erityisen törkeänä.

Tämän vuoksi syyttäjä on vaatinut C:n, D:n, A:n ja B:n tuomitsemista rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 mom:n nojalla rangaistukseen murhasta.

Vastaukset

C, D, A ja B ovat kiistäneet syytteen ja katsoneet syyllistyneensä, C enintään tappoon, D enintään avunantoon törkeään pahoinpitelyyn, A enintään törkeään pahoinpitelyyn ja B enintään törkeän pahoinpitelyn yritykseen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 23.5.1989

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että puolen yön jälkeen 17.8.1988 ravintolassa ilmeisesti aikaisempien erimielisyyksien vuoksi C ja A olivat päättäneet antaa E:lle "opetuksen" tarkoittaen tuolla maininnallaan sitä, että E:tä tultaisiin ampumaan C:n hallussa hänen asunnollaan olleella 22-kaliiberisella Arminius-rullarevolverilla polveen. He olivat kertoneet asiasta autonkuljettajaksi ryhtyneelle D:lle, minkä jälkeen oli noudettu mainittu ase ja siihen kuuluvia patruunoita C:n asunnolta. A oli mennyt edellä asuntoon ja ottanut aseen ja patruunat haltuunsa E:n sitä havaitsematta. Välittömästi tämän jälkeen olivat C, A ja D sekä C:n asunnolle eri kyydillä ravintolasta muita myöhemmin saapunut B lähteneet D:n kuljettamalla C:n käytössä olleella henkilöautolla antamaan mukana seuranneelle E:lle, jolle oli kerrottu lähdettävän hakemaan alkoholia, mainittua "opetusta". Ajomatkan aikana A oli panostanut aseen. C:n asunnolta D oli ajanut auton Pirkkalaan Sääksjärvi-Toivio-tiellä sijaitsevalle tien levennykselle, missä autosta olivat nousseet E:n lisäksi A, B ja C. A oli kohta tämän jälkeen ampunut E:tä kaksi kertaa kohti jalkoja ja oli ensimmäinen luoti lävistänyt E:n housujen lahkeen jalkaan osumatta ja toinen luodeista oli osunut vasempaan polveen sisäpuolelle, jolloin E oli kaatunut maahan. Sen jälkeen saatuaan aseen A:lta B oli ampunut E:tä jalkoihin luodin lävistäessä vasemman säären. Tuon jälkeen C saatuaan aseen B:ltä oli ampunut kolme kertaa E:tä päähän siten, että kaksi lähilaukauksina ammuttua luotia oli osunut otsaan ja yksi kosketuslaukauksena tai erittäin läheltä ammuttu luoti vasemman korvalehden läpi korvan taakse. E oli jäänyt elottoman näköisenä makaamaan maahan. A, B, C ja D olivat poistuneet paikalta autolla, mutta palanneet takaisin ja C ja A olivat siirtäneet E:n elottomaksi luulemansa ruumiin tieltä sivummalle piiloon. B:n ehdotuksesta he olivat tässä yhteydessä päättäneet kätkeä kuolleeksi luulemansa E:n ruumiin järveen ja käärineet E:n ruumiin C:n asunnolta hakemaansa päiväpeitteeseen. A, B ja D olivat yhdessä nostaneet E:n ruumiin auton tavaratilaan ja D oli ajanut auton Tampereelle Peltolammin uimarannalle, missä A, B ja D olivat nostaneet E:n ruumiin auton tavaratilasta rannalla olleeseen pelastusveneeseen ja A ja D olivat pudottaneet E:n ruumiin veneestä Peltolammiin.

Ruumiinavauslausunnon mukaan E:n päähän oli ammuttu kolme laukausta, joista kaksi oli ammuttu edestä viistosti oikealta otsaan ja yksi suunnilleen suoraan vasemmalta sivulta vasemman korvalehden läpi korvan taakse. Luodit olivat jääneet kallon sisään ja ne olivat aiheuttaneet kallonmurtumia sekä aivoruhjeita. Keuhkojen piileväanalyysin perusteella E oli hengittänyt vettä. Ruumiinavauslausunnon mukaan välitön kuolinsyy oli ollut veden hengittäminen. Erittäin merkittävinä kuolemaan vaikuttaneina tekijöinä olivat lisäksi olleet pään kolme ampumavammaa, jotka erittäin todennäköisesti olisivat jo sinänsä aiheuttaneet kuoleman ja oli nämä vammat merkitty peruskuolinsyyksi. Veden hengittäminen oli ollut lähinnä kuolemaa nopeuttanut tapahtuma.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että menetellessään edellä kerrotulla tavalla A, B ja C olivat yksissä tuumin hyökänneet E:n kimppuun ja ensiksi A ja B kumpikin pahoinpidelleet ampumalla E:tä ja siten tahallaan aiheuttaneet E:lle, A polveen ja B sääreen mainitut ampumavammat ja sen jälkeen C aiheuttanut E:lle ampumalla sellaiset vammat, jotka ilman kuolemaa nopeuttanutta veden hengittämistäkin olisivat johtaneet E:n kuolemaan. C oli siten tahallaan surmannut E:n.

A ja B eivät olleet voineet tietää tai ennalta aavistaa, että C kerrotulla tavalla surmaisi E:n. Heidän olisi kuitenkin tullut varoa, että ryhtymällä mainittuun hyökkäykseen ja pahoinpitelyihin tilanne saattoi johtaa E:n kuolemaan. A:n ja B:n syyksi luettua pahoinpitelyä oli pidettävä törkeänä, koska siinä oli käytetty asetta sekä huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan.

Kihlakunnanoikeus on katsonut C:n osalta jääneen näyttämättä, että E:n surmaaminen olisi tapahtunut erityistä raakuutta tai julmuutta osoittaen ja että E:n surmaamista huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan olisi pidettävä erityisen törkeänä.

D oli toiminnallaan tahallaan ennen rikoksen tekemistä edistänyt A:n, B:n ja C:n syyksi luettuja rikoksia. D oli tiennyt, että matkan tarkoituksena oli viedä E sellaiseen paikkaan, että E:tä voitaisiin ampua jalkaan. D:n olisi tullut varoa, että mainitunlaisesta E:hen kohdistuneesta hyökkäyksestä saattaisi seurata E:n kuolema. D:n osalta ei ollut näytetty, että D olisi tiennyt tai että hänen olisi tullut ennalta arvata, että C mainitulla tavalla surmaisi E:n. Siten D:n syyllisyys C:nkin osalta käsitti avunannon tappeluun, törkeään pahoinpitelyyn ja kuolemantuottamukseen.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että B, A ja D eivät olleet syyllistyneet erikseen rangaistavaan rikokseen siirtäessään ja kätkiessään kuolleeksi luulemansa E:n ruumiin Peltolammiin. E:n saamista vammoista ja olosuhteista johtuen ei voitu katsoa, että mainitut vastaajat olisivat tahallaan, huolimattomuudellaan tai varomattomuudellaan olleet myötävaikuttamassa E:n kuolemaan kätkiessään E:n ruumiin mainittuun järveen, sillä heillä ei ollut ollut aihetta epäillä E:n olleen enää tuossa vaiheessa elossa.

Kihlakunnanoikeus on tuominnut

C:n rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin, 21 luvun 8 §:n, 6 luvun 2 §:n 4 kohdan ja 7 luvun 1 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä taposta ja tappelusta 11 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen;

D:n rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin, 21 luvun 8 §:n, 21 luvun 9 §:n, 3 luvun 4 §:n 1 momentin, 5 luvun 3 §:n 1 momentin, 6 luvun 2 §:n 4 kohdan ja 7 luvun 1 §:n nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä avunannosta yksin teoin tehtyihin törkeisiin pahoinpitelyihin, tappeluihin ja kuolemantuottamuksiin 3 vuodeksi vankeuteen;

A:n rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin, 21 luvun 8 §:n, 21 luvun 9 §:n, 3 luvun 4 §:n 1 momentin, 6 luvun 2 §:n 4 kohdan ja 7 luvun 1 §:n nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana yksin teoin tehdyistä törkeästä pahoinpitelystä, tappelusta ja kuolemantuottamuksesta 5 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen ja

B:n rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin, 21 luvun 8 §:n, 21 luvun 9 §:n, 6 luvun 2 §:n 4 kohdan ja 7 luvun 1 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä törkeästä pahoinpitelystä, tappelusta ja kuolemantuottamuksesta 5 vuodeksi vankeuteen.

C, D, A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan asianomistaja F:lle korvauksia yhteensä 7.664,75 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.11.1988 lukien.

Lisäksi C, D, A ja B on velvoitettu korvaamaan valtiolle muun muassa E:n ruumiinavauskustannukset 1.144,41 markkaa.

Turun hovioikeuden päätös 12.1.1990

Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä, C, D, A ja B olivat hakeneet muutosta, on lausunut, että A oli poliisitutkinnassa kertonut, että hän oli ampunut E:tä noin viiden metrin etäisyydeltä. E oli tällöin seissyt. A oli ilmoituksensa mukaan ampunut kaksi laukausta, joista ensimmäinen oli mennyt ohi ja toinen osunut E:n jalkaan, jolloin E oli kaatunut maahan selälleen.

B oli poliisitutkinnassa kertonut, että hän oli ampunut E:tä tämän ollessa maassa oikealla kyljellään. Ampumaetäisyys oli ollut noin yksi metri. B oli muistamansa mukaan ampunut E:tä oikeaan jalkaan.

Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa oli todettu, että E:n vasemman säären sisäsivulle oli osunut yksi luoti, joka oli lävistänyt sääriluun, ja että vasemman polven alapuolelle sisäsivulle oli osunut toinen laukaus, luodin jäädessä vasemman reiden alaosaan ulkosivulle. E:n oikeassa jalassa ei ollut ollut ampumavammoja.

Mainittujen kertomusten ja ruumiinavauslausunnon perusteella hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että B oli ampunut E:tä vasemman polven alapuolelle E:n ollessa kaatuneena maahan A:n jälkimmäisen laukauksen johdosta. B:n teko ei siten ollut jäänyt ainoastaan törkeän pahoinpitelyn yritykseksi.

D, A ja B eivät olleet voineet ennakolta varoa, että C surmaisi E:n. D:n, A:n ja B:n ei siten voitu katsoa osaltaan myötävaikuttaneen E:n kuolemaan eikä syyllistyneen kuolemantuottamukseen.

Koskei ollut näytetty, että hyökkäyksestä olisi ilman C:n ennalta-arvaamattomia laukauksia aiheutunut E:lle rikoslain 21 luvun 8 §:ssä tarkoitettuja seurauksia, D:n, A:n ja B:n syyksi ei myöskään voitu lukea osallisuutta tappeluun.

Edellä mainituilla ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on

alentanut C:lle tuomitun vankeusrangaistuksen 11 vuodeksi vankeutta;

tuominnut D:n rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin, 3 luvun 4 §:n 1 momentin, 5 luvun 3 §:n 1 momentin ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä avunannosta törkeään pahoinpitelyyn 2 vuodeksi vankeuteen;

tuominnut A:n rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin, 3 luvun 4 §:n 1 momentin ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä törkeästä pahoinpitelystä 3 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen ja

tuominnut B:n rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla törkeästä pahoinpitelystä 4 vuodeksi 3 kuukaudeksi vankeuteen.

D, A ja B on vapautettu velvollisuudesta suorittaa F:lle tuomittuja yhteensä 7.664,75 markan korvauksia korkoineen sekä valtiolle tuomittuja Jari Juhani E:n ruumiinavauskustannuksia 1.144,41 markkaa, mitkä korvaukset ovat jääneet yksin C:n maksettaviksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viralliselle syyttäjälle, F:lle, C:lle, A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 15.5.1990.

Virallinen syyttäjä on valituksessaan vaatinut, että C, D, A ja B tuomitaan kihlakunnanoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti rangaistukseen murhasta.

F on vaatinut, että kihlakunnanoikeuden päätöksen mukaisesti A ja B tuomitaan rangaistukseen yksin teoin tehdyistä törkeästä pahoinpitelystä, tappelusta ja kuolemantuottamuksesta sekä D avunannosta yksin teoin tehtyihin törkeisiin pahoinpitelyihin, tappeluihin ja kuolemantuottamuksiin. Lisäksi F on vaatinut, että A, B ja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti C:n kanssa suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 7.664,75 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.11.1988 lukien.

C on pyytänyt, että hänelle määrättäisiin suoritettavaksi uusi mielentilatutkimus. C on katsonut syyllistyneensä enintään täyttä ymmärrystä vailla olevana tehtyyn tappoon ja vaatinut, että tuomittua rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

A on vaatinut, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan. Lisäksi A on pyytänyt, että hänet lasketaan heti vankeudesta vapaaksi.

B on katsonut syyllistyneensä enintään törkeän pahoinpitelyn yritykseen ja vaatinut, että syyte hylätään enemmälti ja että rangaistusta alennetaan. Lisäksi B on pyytänyt, että hänet lasketaan heti vankeudesta vapaaksi.

Virallinen syyttäjä, F, C, D, A ja B ovat antaneet pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.6.1991

Käsittelyratkaisu

Jutussa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden johdosta C:n mielentila olisi uudelleen tutkittava. C:n mielentilan tutkimista koskeva pyyntö hylätään.

Perustelut

C, A ja B ovat ryhtyessään kihlakunnanoikeuden päätöksessä kuvattuun hyökkäykseen ja D on ryhtyessään edistämään sanottua hyökkäystä olleet yksimielisiä siitä, että hyökkäys suoritetaan ampumalla E:tä polveen. Polven vahingoittamisesta ampumalla voi olla seurauksena vaikea ruumiinvamma, minkä aiheutumista C:llä, A:lla, B:llä ja D:llä on ollut syytä varoa. Hyökkäyksen edistyessä C on ampunut E:n päähän kolme laukausta, jotka ovat aiheuttaneet E:n peruskuolinsyyksi katsotut pään ampumavammat. C:n, A:n ja B:n syyksi tulee siten lukea osallisuus tappeluun ja D:n, joka oli kuljettanut C:n, A:n, B:n ja E:n ampumapaikalle mutta istunut autossa C:n, A:n ja B:n suorittaessa ampumisen, syyksi avunanto tappeluun.

C:n ammuttua kolme laukausta E:n päähän D, B ja A ovat hukuttaneet kuolleeksi luulemansa E:n Peltolammin veteen. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauslausunnon mukaan E:n välitön kuolinsyy on ollut hukkuminen. D, B ja A eivät ole hukuttamiseen ryhtyessään selvittäneet, oliko E vielä hengissä, vaikka heillä olisi ollut aihetta näin menetellä. Laiminlyönnillään D, B ja A ovat osaltaan myötävaikuttaneet E:n kuolemaan. D:n, B:n ja A:n syyksi voidaan siten lukea kuolemantuottamus.

C:n ammuttua kolme laukausta E:n päähän hän on luullut E:n kuolleen ja hyväksynyt sen, että E hukutetaan Peltolammin veteen. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauslausunnon mukaan erittäin merkittävinä kuolemaan vaikuttaneina tekijöinä ovat olleet pään kolme ampumavammaa, jotka erittäin todennäköisesti olisivat jo sinänsä aiheuttaneet kuoleman, minkä vuoksi nämä vammat on merkitty peruskuolinsyyksi. Menettelyllään C on tahallaan surmannut E:n.

C:lle, D:lle, A:lle ja B:lle tuomittua rangaistusta on kovennettava, koska heidän aikaisemman rikollisuutensa ja nyt kysymyksessä olevien uusien rikosten suhde osoittaa heissä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Korvausvelvollisuus

D, A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti keskenään ja C:n kanssa suorittamaan asianomistaja F:lle korvaukseksi hautauskuluista 2.807 markkaa, kukista 683,75 markkaa, lehti-ilmoituksista 1.906 markkaa, suruvaatteista 268 markkaa ja hautakivestä 2.000 markkaa, yhteensä 7.664,75 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.11.1988 lukien.

D, A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti keskenään ja C:n kanssa korvaamaan valtiolle E:n ruumiinavauskustannukset 1.144,41 markkaa.

Päätöslauselma

1. C

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

2. D

Syyksi luetut rikokset ja tekoaika

Täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdyt a) avunanto yksin teoin tehtyihin törkeisiin pahoinpitelyihin ja tappeluihin 17.8.1988 b) kuolemantuottamus 17.8.1988

Rangaistusseuraamukset

a) 2 vuotta vankeutta b) 1 vuosi vankeutta D:lle aikaisemmin tuomitut ja nyt tuomitut vankeusrangaistukset yhdistettyinä 2 vuotta 11 kuukautta 20 päivää vankeutta.

Lainkohdat

a) Rikoslaki 21 luku 6 § 1 ja 8 §, 3 luku 4 § 1, 5 luku 3 § 1, 6 luku 2 § 4, 7 luku 1 § b) Rikoslaki 21 luku 9 §, 3 luku 4 § 1, 6 luku 2 § 4

3. A

Syyksi luetut rikokset ja tekoaika

Täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdyt a) yksin teoin tehdyt törkeä pahoinpitely ja tappelu 17.8.1988 b) kuolemantuottamus 17.8.1988

Rangaistusseuraamukset

a) 3 vuotta 8 kuukautta vankeutta b) 1 vuosi vankeutta Vankeusrangaistukset yhdistettyinä 4 vuotta vankeutta.

Lainkohdat

a) Rikoslaki 21 luku 6 § 1 ja 8 §, 3 luku 4 § 1, 6 luku 2 § 4, 7 luku 1 § b) Rikoslaki 21 luku 9 §, 3 luku 4 § 1, 6 luku 2 § 4

4. B

Syyksi luetut rikokset ja tekoaika

a) Yksin teoin tehdyt törkeä pahoinpitely ja tappelu 17.8.1988 b) Kuolemantuottamus 17.8.1988

Rangaistusseuraamukset

a) 4 vuotta 3 kuukautta vankeutta b) 1 vuosi 3 kuukautta vankeutta Vankeusrangaistukset yhdistettyinä 4 vuotta 8 kuukautta vankeutta.

Lainkohdat

a) Rikoslaki 21 luku 6 § 1 ja 8 §, 6 luku 2 § 4, 7 luku 1 §, b) Rikoslaki 21 luku 9 §, 6 luku 2 § 4

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Ådahl, Riihelä, Taipale ja Wirilander

Top of page